Enää pari päivää ja aikani Latviassa päättyy. Alkaa jo tuntua haikealta ajatella, että kohta en olekaan täällä enää. Minun tulee ikävä uutta kotiani, kauniita metsiä, vilkasta keskustaa, latviankielen tuttuja sanoja ja ”lutuisia” mummoja. Eniten tulen ikävöimään ihmisiä, joihin täällä tutustuin. Lyhyessä ajassa olen saanut rakkaita ystäviä ympäri maailmaa. Tulen kaipaamaan kahta espanjalaista kaveriani sairaalasta, liettualaista huonekaveriani, tšekkiläistä kämppistä, tanskalaista ystävää, intialaista insinööriä, amerikkalaista vapaaehtoistyöntekijää sekä tapaamiani lääkisopiskelijoita Saksasta, Ruotsista ja Alankomaista. Tulen ikävöimään tämän koulun iloista koordinaattoria, ihanaa kansainvälistä seurakuntaa, jopa koulun siivoojaa, joka yritti opettaa minulle venäjää. On ihmeellistä, kuinka nopeasti olen kotiutunut tänne ja siitä voin kiittää ihania ihmisiä, joiden kanssa olen saanut jakaa elämää.

Toisaalta joitakin asioita ei tule ikävä. Nyt, kun täytyy kirjoitella raportteja täältä, muistan myös huonot puolet. Harjoittelukokemuksena tämä ei ole ollut paras mahdollinen. Kielimuurin kanssa kamppailu on ollut vaikeaa, minulle on huudettu, kun en ymmärtänyt paikallista tapaa mitata verensokeria ja olen nähnyt joitain todella huolestuttavia asioita (suuria hygieniaongelmia, virheellistä lääkehoitoa, jopa väkivaltaa potilasta kohtaan). Suurin osa harjoittelusta meni sivusta seuraamiseen ja työtunnit olivat riittämättömiä. Etenkin nämä kaksi viimeistä viikkoa neurokirurgian osastolla ovat olleet  turhauttavia, kun en ole paljoakaan päässyt tekemään. On tunne, että olen selvästi hoitajien harmina ja minut lähetetään kotiin joskus parin tunnin päästä sinne tultuani.

En halua jättää ikävää muistikuvaa sairaaloista, koska olen kuitenkin paljon oppinut kaikenlaista, mitä en olisi Suomessa oppinut. Olen nähnyt, miten eri tavalla asiat voidaan hoitaa. Huonot asiat ovat avanneet silmiäni näkemään, että meillä on asiat todella hyvin Suomessa. Jos lähden koskaan töihin ulkomaille, tiedän nyt, että käytännöt ovat toisenlaisia ja hoidon laatu eri tasoa. Olen oppinut paljon Latvian terveydenhuollosta, kulttuurista ja käytännöistä sekä saanut uuden ymmärryksen kansainvälisiä opiskelijoita kohtaan.

Muistan, kuinka ensimmäisinä päivinä tänne tulon jälkeen suomalainen ystäväni, joka on Irlannissa vaihdossa, muistutti, että kyllä aika kultaa muistot. Varmasti jonain päivänä haikailen Latvian päiviä ja ikävät muistot hämärtyvät menneisyyteen. Nyt on onneksi vielä pari päivää aikaa nauttia täällä olosta ja lähdenkin tästä pian viimeistä kertaa syömään lemppariravintolassa ja ihailemaan joulutoreja.

Palaan vielä asiaan kotoa käsin, mutta siihen saakka… hyvää joulun odotusta kaikille!

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.