Kesä on tehnyt nopeasti tuloaan ja onkin aika viimeiselle blogitekstillemme Norjasta. Molemmat meistä ovat erittäin iloisia, että valitsimme Norjan ja lähdimme sinne suorittamaan harjoitteluamme. Aina on kuitenkin mukava palata kotiin, vaikka elämä Norjassa olikin erittäin miellyttävää. Elämä Suomessa jatkuu ja olemmekin molemmat jo kovassa työntouhussa jatkamassa tekemisiämme.

Kuten jo aiemmassa kirjoituksessamme mainitsimme, valitsimme Norjan juuri maisemien ja luonnon vuoksi. Koulullamme oli kuitenkin suuri vaikutus siihen, minkä vuoksi lähdimme länsinaapuriimme. Stavangerin yliopisto on siis yhteistyökoulu meidän koulumme, XAMKin Savonlinnan kampuksen kanssa. Kouluillamme oli siis jo olemassa yhteistyösopimukset, joten meidän ei näistä tarvinnut murehtia. Vaihtoon lähteminen onnistuu myös hoitamalla sopimukset itsenäisesti halutun koulun ja harjoittelupaikan kanssa, mutta ajattelimme vaihtoon lähdön olevan hieman helpompaa, kun sopimukset olivat jo kunnossa. Muutama ystävämme ovat myös aiemmin olleet Stavangerissa vaihdossa ja kertoivat vain hyvää harjoitteluistaan siellä.

Koulumme KV-koordinaattorimme oli avittamassa meitä koko vaihtoprosessin ajan, mikä oli erittäin hyvä, sillä kaikkia papereita emme olisi osanneet täyttää itse. Hänen avullaan saimme myös haettua apurahat Erasmus-ohjelman kautta, jota myönnetään lähes aina ulkomaille vaihtoon lähteville. Apurahan velvoitteensa on tehdä kielitesti ennen ja jälkeen harjoittelun, kirjoittaa vaihtoraportti sekä arvioida Erasmus-ohjelman hyödyllisyyttä vaihdon aikana. Apurahan summa vaihtelee sen mukaan mihin maahan lähtee vaihtoon ja kuinka pitkäksi aikaa. Norjan taloudellisen tilanteen ollessa hyvä ja elintason siellä olevan monia maita korkeampi on apuraha sinne yksi suurimmista.

Saimme apurahaa noin 380€ kuukaudessa, joka maksettiin siten, että 70% ennen vaihtoon lähtöä ja loput saamme kun olemme palauttaneet vaihtoraporttimme. Ulkomailla vaihdossa olevat saavat myös Kelalta hieman korkeampia tukia, kuin Suomessa olevat opiskelijat. Summat eivät ole päätä huimaavia, ainoastaan asumistukeen tulee kymmenen euron suuruinen nousu. Kuitenkin opintolainan osuus nousee 300€ kuukaudessa, joten lainan osuus nousee huomattavasti, mikä oli meille molemmille ainakin helpotus.

Norjassa ollessa asuimme siis omakotitalossa, josta laitoimme kuvan ensimmäiseen blogitekstiimme. Asunto oli käytössä vain vaihto-opiskelijoille ympäri maailmaa, parhaimmillaan meitä asui siellä seitsemän henkeä yhtäaikaa. Asunnon saimme Stavangerin yliopiston kautta, minkä vuoksi se oli kohtuuhintainen meille. Yliopisto vuokraa taloa yksityiseltä henkilöltä ja uudelleenvuokraa sitä opiskelijoille, jotka tarvitsevat asuntoa Stavangerissa. Asunto on erityisesti käytössä heille jotka suorittavat siellä harjoitteluaan, sillä se on sijaitsee erittäin lähellä sairaalaa. Vuokraa asunnosta jouduimme maksamaan noin 350€ kuukaudessa, mikä Norjan hintatasoon ei ollut paljoa. Useimmat vuokra-asunnot siellä maksavat vähintään 500€ kuukaudessa. Tietenkin hinta tuntui meistä suurelle, sillä jouduimme samanaikaisesti maksamaan myös vuokraa asunnoistamme Suomeen.

Hintataso ylipäätään Norjassa on hieman enemmän kuin Suomessa, mutta myös palkat siellä ovat paremmat kuin täällä. Ulkona syöminen ja juominen oli erittäin kallista, minkä vuoksi emme käyneetkään kovin usein ulkona. Useasti kokkasimme yhdessä kämppäkavereidemme kanssa kotosalla. Kaupassa ruuan hinta oli hieman Suomen hintatasoa kalliimpaa, erityisesti lihatuotteet, joiden hinta saattoi parhaimmillaan olla jopa tuplasti enemmän. Suunnitelmallisuus kauppareissuissa auttoi paljon opiskelijakukkaroitamme.

Norjan itsenäisyyspäivän viettoa 17.5.

Kaiken kaikkiaan Norjan kokemus oli meille molemmille erittäin miellyttävä ja voisimme kuvitella työskentelevämme siellä tulevaisuudessa. Ihastuimme luontoon ja maisemiin, vaellukset yhdessä ovat yksiä parhaimmista muistoista mitä meillä molemmilla on. Ihmiset ja elämä ylipäätään Norjassa oli mukavaa emmekä vaihtaisi kokemusta mistään hinnasta pois. Palasimme reissulta monta muistoa rikkaampana ja meidän kahden ystävyys syventyi huimasti kolmen kuukauden aikana. Toivottavasti edes joku on saanut blogistamme kipinän lähteä vaihtoon, sillä me molemmat nautimme siitä täysin rinnoin. Ja kuten sanontakin menee; ”In the end, we only regret the chances we didn’t take.”

Kiitos kaikille matkaamme seuranneille ja hyvää kesää meiltä molemmilta!

Justiina & Sarah

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *