Leena Tanskassa

Lapsivuodeosastolla aika vierähti nopeasti ja postauksen ilmestyessä olen jo viettämässä lomaa poikaystäväni kanssa Kööpenhaminassa.

Suurin potilasryhmä lapsivuodeosastolla oli luonnollisesti ensisynnyttäjät. Suurin osa toissynnyttäjistä kotiutuu suoraan synnytyssalista ja ainoastaan tarpeen mukaan, esimerkiksi edellisen lapsen imetysongelmien takia, he tulevat potilashotellille. Normaalin alatiesynnytyksen jälkeen ensisynnyttäjät kotiutuvat kun vauva on 2 päivän ikäinen, sektion jälkeen 3 päivän jälkeen. Toissynnyttäjät kotiutuvat potilashotellilta yleensä yhden yön jälkeen.

Lapsivuoteella perheet majoittuvat perhehuoneissa eli myös isän on mahdollista yöpyä hotellilla. Jos isä ei jostain syystä pysty olemaan paikalla tai ei ole ollenkaan kuvioissa mukana, saa huoneessa olla myös muu tukihenkilö. Äidille ja vauvalle yöpyminen sekä ruuat ovat ilmaisia, mutta isä/ tukihenkilö maksaa yöpymisestään ja ruokailuistaan n. 25 euroa/ päivä. Tämä antaa perheille aikaa totutella perhe-elämään sekä saada ohjausta imetyksessä, vauvan käsittelyssä ja hoidossa.

Vaihdon aikana ja erityisesti lapsivuoteella aloin ymmärtää hoitotyötä ihan uudella tavalla. Jo ensimmäisestä vuodesta asti on puhuttu, kuinka kanyloinnit ja katetroinnit sekä muut vastaavat ovat ”temppuja”, jotka kyllä oppii ajan kanssa. Opiskelijana sitä vaan yleensä keskittyy niihin, konkreettisiin asioihin. Kuitenkin kun hädin tuskin ymmärsin aiheen mistä puhutaan, aloin huomaamaan, kuinka tärkeää ohjaus loppujen lopuksi on ja kuinka paljon se kattaa hoitotyöstä.

Kätilöiden työhön kuului myös kätilöpoliklinikan pitäminen iltapäivisin. Poliklinikalle tulevat toissynnyttäjät synnytyskeskusteluun ja mahdollisen repeämän tarkistukseen. Samaan käyntiin varattiin myös aikaa vauvan tarkistamiseen, harvinaisten sairauksien verikokeiden ottamiseen ja kuulotestaukseen. Joskus myös varattiin potilashotellilla oleville äideille aika polille, jolloin varmistettiin kiireetön kohtaaminen.

Potilashotellin ja osastojen henkilökuntavaatteet. Itsenäisyyspäivää kunnioittaen sinivalkoiset vaatteet, muuten pidin mustia housuja ja vihreää t-paitaa.

Oli ihanaa vauvatehon jatkuvan ohjaajien vaihtumisen jälkeen, että minulle nimettiin kaksi kätilöä, joita seurasin suurimman osan ajasta. Muutaman vuoron olin sairastumisien ja aikataulun vuoksi parin muun kätilön kanssa, mutta kuitenkin tiesin päävastuun säilyvän nimetyillä ohjaajillani. Tämä helpotti arviointia ja sujuvoitti päiviä, kun ohjaaja tiesi valmiiksi minun tieto- ja taitotasoni.

Vaikka kieliongelmat vaikeuttivat välillä kommunikaatiota, selvittiin kaikesta. Paljon on jäänyt tietoja ja taitoja. Uskon etten edes vielä kaikkea kokemaani osaa jäsennellä, saati laittaa sanoiksi, vaan vähitellen ajan kuluessa ne asettuvat paikoilleen.

Lähtisinkö vaihtoon?

Vuosi sitten syksyllä oli tarjolla mahdollisuus vaihtoon lähtemisestä. Kuten ensimmäisessä postauksessani kerroin, on vaihto ollut jo kauan haaveissani. Aikaisemmin vain en oikein ollut saanut aikaiseksi tehdä mitään vaihdon suhteen. Valmistumisen ollessa päivä päivältä lähempänä ymmärsin, että vaihdon aika on joko nyt tai ei koskaan, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin.

Ja mitä se vaihtoon lähtö oikein vaatii? Paperitöitä ja uskallusta. Ennen hakuprosessin alkamista kuulin, että hankalin osuus on paperityöt. Pitkälti olen samaa mieltä. Verrattuna harjoittelun sopimiseen Suomessa, tuli enemmän lähetettyä erilaisia kaavakkeita, CV ja koulutodistuksia sekä sähköposteja kirjoitettua. Kuitenkin jälkeenpäin mietittynä paperitöiden määrä oli melko pieni. Toki tähän edeltävään työhön vaikuttaa kohdemaa ja mitä siellä halutaan tietää.

Jos vaihtoon lähtee Eramuksen kautta, tulee ennen vaihtoa suorittaa kielitesti. Tämän kielitestin tulos ei vaikuta vaihtoon pääsemiseen vaan testaa kielen kehittymistä vaihdon aikana.

Vaihto ainakin minulle on ollut selvästi kalliimpaa opiskelua kuin Suomessa. Kela maksaa hieman korkeampaa opintotukea ja opintolainaa vaihdossa oleville. Lisäksi vaihtoon saa asumislisää, joka määräytyy kohdemaan mukaan. Saamani opintotuki kokonaisuudessaan syksyllä 2017:

Kelan opintotuki: 250,28 euroa/kk
Opintolaina: 800 euroa/kk
Asumistuki 210 euroa /kk

Menot:

Vuokrataso korkea, mutta itse pääsin asuntolaan, jossa vuokra sisältää veden, internetin ja sähkön sekä irtaimiston. Oma vuokrani asuntolahuoneesta ja jaetuista kylpyhuoneesta sekä keittiöstä oli 394 euroa/kk.
Hintataso muuten Tanskassa on melko lailla sama kuin Suomessa. Osa elintarvikkeista on kalliimpia osa  halvempia. Lennot onnistuin saamaan kohtuullisen halpaan hintaan, n. 60 euroa/suunta, ilman matkatavaroita. Paluumatkalle varauduin ostamalla jo valmiiksi kaksi ruumaan menevää laukkua, mikä olikin oikein hyvä ratkaisu. Tuliaisia nimittäin kertyi. Kannattaa varata ylimääräistä yllättävien menojen varalle, niitä kun tulee aina.

Mikä yllätti eniten vaihdossa? En ole koskaan ollut kova potemaan koti-ikävää. Vaihdossa se kuitenkin iski pahemmin kuin koskaan ennen. Toki tämä on ihan ymmärrettävää, omaan turvalliseen arkeen on lentomatka eikä kotoa kovin paljon voi ottaa mukaan. Lisäksi kotiin jäi poikaystäväni ja kaksi kissaa. Ensimmäisen viikon aikana olinkin valmis pakkaamaan tavarat ja lähtemään kotiin. Onneksi jäin, aikaa täällä en vaihtaisi pois. Kannattaakin varautua koti-ikävään, ottaa tärkeimpiä asioita mukaan kotoa ja pyytää postittamaan perästä. Ruisleipä ja Fazerin Sininen auttaa! Myös puhelut kotiväelle ja kuulumisten vaihto auttoivat jaksamaan. Ikävään ei pidä jäädä vellomaan moneksi viikoksi, vaan alkaa rakentamaan arkea vaihtokohteessa. Jälkeenpäin ei voi kuin ihmetellä miten nopeasti aika kului.

Miksi sitten lähteä vaihtoon? Syitä on varmasti yhtä monta kuin vaihtoon lähtijöitä. Itse lähdin vaihtoon saamaan kokemuksia, uskallusta tehdä asioita oman mukavuusalueen ulkopuolella ja hakemaan ymmärrystä, miksi asioita ei tehdä kaikkialla samalla tavalla. Olen opintojeni aikana Suomessa jo ehtinyt nähdä monta sairaalaa ja toimintatapaa niin sairaanhoitaja- kuin kätilöpuolella. Takaisin vaihdosta palaankin monta, huomattavasti useampaa kokemusta rikkaampana ja rohkeampana.

Finsk jordemoderstuderende Leena kiittää ja palaa takaisin kätilöopiskelijaksi

 

Kiitos kun luit kokemuksiani Tanskassa, tämä blogi on auttanut jäsentämään omia ajatuksia ja kokemuksia. Jatkan harjoitteluja ensi keväänä Suomessa ja toivon mukaan valmistun ensi keväänä kätilöksi. Kirjoitan vielä kotiin palattuani pienen postauksen, jossa kerron vaihdon jälkeisistä huomioista ja kotiinpaluusta.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *