Leena Tanskassa

Synnytyssaliharjoittelu Tanskassa on takanapäin. Päällimmäisenä tunteena on lähinnä huojentuminen, synnytyssaliharjoittelut tuppaavat olemaan hyvin intensiivisiä ja vaativan paljon keskittymistä, eikä vaihdossa pääse yhtään sen helpommalla kuin Suomessa. Paikalliset kätilöt tsemppaavat aivan ihanalla tavalla ja opiskelija pääsee sisälle työyhteisöön hyvin helposti.

Punaiset nuppineulat kuvaavat tyttöjä ja siniset poikia. Keltainen kertoo kaksosista, vihreä kotisynnytyksestä. Valkoiset nuppineulat kuvaavat enkelilapsia eli kuolleina syntyneitä vauvoja. Yhdellä kätilöllä on tapana liimata hopeinen pallo kuvaamaan täysikuuta. Uskomuksen mukaan silloin syntyy eniten vauvoja.

Avautumisvaiheessa synnyttäjää tuetaan läsnäololla sekä kipua hoidetaan lääkkeettömillä että lääkkeellisillä kivunlievitysmenetelmillä. Paljon käytetään akupunktiota (vaatii erillisen koulutuksen), liikettä, suihkua tai ammetta sekä lämpöä. Lääkkeellisistä kivunlievitysmenetelmistä suosituin on epiduraali. Kätilöt oppivat omassa koulustuksessaan käyttämään myös kohdunkaulanpuudutusta tai pudendaalipuudutusta, jonka tarkoituksena on puuduttaa häpyhermo. Hyvin pitkälti samat kivulievitysmenetelmät kuin Suomessa!

Oman kokemukseni mukaan Suomessa synnytetään usein sängyllä puoli-istuvassa asennossa. Itselleni oli kuitenkin yllätys, kuinka usein ponnistusvaihe myös Tanskassa hoidetaan samassa puoli-istuvassa asennossa. Toisin kuin Suomessa, muodostetaan sängystä ns. puolipöytä, jossa jalkopää sängystä poistetaan ja äiti tukee jalkansa jalkatukiin. Tämä mahdollistaa paremman työskentelyasennon kätilölle, mutta vähentää äidin mahdollisuuksia muuttaa asentoaan ponnistusvaiheen aikana. Jos äiti haluaa, tuetaan muitakin ponnistusasentoja, esimerkiksi seisaaltaan ponnistamista. Kuten edellisen postauksen synnytyssalikuvassa näkyy, on jokaisessa synnytyssalissa myös amme. Viborgissa on mahdollista synnyttää myös veteen ja itsekin sain mahdollisuuden olla muutamassa vesisynnytyksessä mukana.

Viimeiseen yövuoroon. Vaatteet operatiivisella alueella ovat jonkinlaista tuulipukumateriaalia, kahinan kuulee kauas.

Synnytyksen hoito Tanskassa on pääsääntöisesti samanlaista kuin Suomessa. Täälläkin henkilökunta ja potilaat perheineen usein kysyvät mitä eroa Suomen ja Tanskan terveydenhoidossa on. Oma vastaukseni onkin ollut ensimmäisen viikon jälkeen, ettei suurta eroa ole. Tavoite, terve äiti ja vauva, on täsmälleen sama, samoin suuret hoitolinjaukset. Pienet jutut sitten eroavat enemmän ja vähemmän. Toisaalta olen törmännyt samanlaisiin eroihin myös Suomen sisällä. Eri sairaaloissa tavat ovat hieman erilaisia.

Hauska erilaisuus on  agpar-pisteiden antaminen. Vauva saa syntyessään pisteitä 0-10 viidestä eri osa-alueesta. Osa-alueet ovat jäntevyys, ihonväri, ärtyvyys, sydämen syke ja hengitys, joista jokaisesta voi saada maksimissaan 2 pistettä. Suomessa käytännössä kaikki vauvat saavat 9 pistettä, koska yleensä heti syntymän jälkeen vauvan kädet ja jalat ovat hieman sinertävät. Tämä on täysin normaalia ja 9 pisteen vauvaa pidetäänkin hyvänä ja normaalina vauvana. Välillä ihmettelin Viborgissa, kun suurin osa vauvoista sai kuitenkin 10 pistettä, vaikka Suomessa pisteitä olisi annettu 6 tai 7, vauvan ollessa esimerkiksi veltto ja huonosti ärtyvä. Yksi selitys löytyy synnytyssairaaloiden laatujärjestelmästä. Yhtenä osa-alueena on vauvojen agpar-pisteet ja luonnollisesti mitä enemmän sairaalassa syntyy ”10 pisteen lapsia” saa sairaala paremmat pisteet. Tämä aiheuttaa mielestäni tilastojen siivoamista. Mutta maassa maan tavalla!

Synnytyksen jälkeen perhe saa tutustua uuteen perheenjäseneen. Äitiä tuetaan imetykseen ja vauva saa kaikessa rauhassa aloittaa imemisen. Synnytyssalissa suositaan ihokontaktia eli vauva on joko äidin tai isän paljaalla rintakehällä alasti tai vaippasiltaan. Tämä auttaa lämmönsäätelyssä ja tukee vanhempien vuorovaikutusta vauvaan. Synnytyssalissa kätilö tarkistaa vauvan strategiset mitat, pituudesta painoon, päänympäryksestä mahanympärykseen. Vauvan refleksit kokeillaan sekä tarkistetaan vauva päällisin puolin. Suomessa heti synnytyssalissa ei ihan näin laajaa tarkastusta tehdä, vaan osa ei-kiireellisistä tutkimuksista tehdään lapsivuoteella.

Kaiken tämän jälkeen, jos vauva on äidille ensimmäinen, siirtyy perhe vauvoineen ”lapsivuoteelle” potilashotelliin harjoittelemaan vauvan hoitoa. Viborgissa ei enää perinteistä lapsivuodeosastoa ole ollenkaan vaan sen on korvannut potilashotelli. Jos äiti on uudelleensynnyttäjä, hän ja vauva voivat hyvin synnytyksen jälkeen, voi perhe kotiutua suoraan synnytyssalista. Perhettä seurataan synnytyssalissa synnytyksen jälkeen vähintään neljä tuntia. Jos uusia synnyttäjiä ei ole tulossa, voi perhe omaan tahtiin kotiutua.

Vanhemmat saavat vauvakortin, johon kirjataan vauvan mittoja, syntymäaika ja synnytystä hoitaneiden nimet. Itsekin olen saanut nimeni kätilöopiskelijana moneen kortiin!

Paperitöiden määrä Tanskassa on valtava. Monet asiat kirjataan kahteen tai kolmeen kertaan. Kaikki tiedot pitää kirjata tietojärjestelmiin. KTG:ta (sikiön sydänäänikäyrä) kätilön pitää arvioida puolen tunnin välein luokittelujen avulla. Osa asioista pitää kirjata myös paperille laskutusta varten. Kätilöt lähettävät tiedot syntyneestä lapsesta myös perheiden kotikuntaan ja -kirkolle.

Tällä viikolla aloitin harjoittelun vastasyntyneiden teho-osastolla eli vauvateholla. Vauvateholla hoidetaan keskosia, eli liian aikaisin syntyneitä vauvoja tai vauvoja, joilla on infektio. Vasta pari kunnon vuoroa takana päin, joten vielä riittää ihmeteltävää ihan vauvojen hoidossakin!

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *