Täällä on arki ruvennut mukavasti sujumaan. Aloitinkin harjoittelun vasta tällä viikolla, vaikka oletin aloittavani 8.10. Koordinaattori täällä vakuutti, että heillä on tehty näin, jotta vaihtarit saisivat pehmeän laskun uuteen kulttuuriin ja ilmastoon. No, ilmaston kanssa minulla ei ole mitään ongelmia, mutta oli kuitenkin kiva rauhassa asettua tänne ja tutustua uusiin paikkoihin sekä ihmisiin.

Asun täällä opiskelija-asuntolassa ja meille kansainvälisille opiskelijoille on varattu pieni käytävä, jonka varrella on kolme makuuhuonetta, olkkari, keittiö sekä WC. Huonekaverina minulla on liettualainen fysioterapeutti ja vastapäisessä huoneessa asuu tšekkiläinen ensihoitajaopiskelija. Viime viikolla täällä oli vielä kaksi turkkilaista sairaanhoitajaopiskelijaa, mutta he ovat nyt palanneet kotimaahan jatkamaan opintoja.

Olen päässyt käymään jo kolmessa eri kaupungissa. Heti ensimmäisenä aamuna lähdin junalla reissuun uusien ystävien kanssa pieneen rantakaupunkiin nimeltä Saulkrasti, jossa kävelimme monta kilometriä meren vieressä nauttien lämmöstä (16 astetta tuntui todella mukavalta, kun Suomesta lähtiessä oli jo pakkasta ollut yöllä) ja aurinkoisesta päivästä. Pääsin myös tutustumaan Jelgavan kaupunkiin puolalaisen Erasmus-koordinaattorin ja hänen kollegan kanssa. Se on yliopistokaupunki, jonka yliopisto sijaitsee vanhan palatsin sisällä! Viime lauantaina matka vei Cēsisin kaupunkiin, joka on kuuluisa 1200-luvulla rakennetusta linnasta. Kaupunki oli viehättävä ja luonto henkeäsalpaava ruskan loimussa. Sen keskellä linna oli upea.

Maanantaina alkoi kirurgian harjoittelu yliopistollisessa sairaalassa, joka on vain 10 minuutin kävelyn päässä asuntolasta. Sairaalaa vähitellen remontoidaan modernimmaksi, mutta sisältä löytyy vielä käytössä olevia osia, jotka ovat kuin suoraan Neuvostoliiton ajoilta: huonosti valaistutut käytävät, muhkuraiset lattiat, harmaat ovet ja 60-luvun istuimet muistuttavat kauhuleffan hylätystä sairaalasta. Kirurgian osasto on kuitenkin täysin remontoitu, moderni ja varustettu tasokkailla laitteilla. En ole päässyt vielä kovinkaan paljon tekemään ja kommunikointi ohjaajan kanssa on haastavaa kielimuurin takia, mutta olen kuitenkin saanut seurata neljänä päivänäni siellä ainakin viittä eri leikkausta. Mielenkiintoisin tähän asti on varmaankin ollut aivoleikkaus, jossa poistettiin potilaalta kasvain.

Ei muuta tällä kertaa. Kerron taas lisää kuulumisia marraskuun alussa. Oikein ihanaa lokakuuta kaikille!

Karoliina

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.