Marianne Swazimaassa

Toisella harjoitteluviikolla RFM-sairaalassa Swazimaassa olimme vastasyntyneiden teholla. Meidän oli tarkoitus mennä synnytysosastolle, mutta maanantaina sinne mennessämme siellä oli niin monta paikallista opiskelijaa, ettemme voineet jäädä sinne. Osastolle tullessamme huomioni kiinnittyi heti kahteen asiaan: osastolla oli lämmin ja osaston seinillä oli paljon julisteita, joissa pulloruokinta julistettiin kielletyksi. Potilashuoneissa on lattioilla sähköllä toimivia lämpöpattereita. Niiden edessä on metalliset vesikipot, joiden tarkoituksena on kosteuttaa huoneilmaa. Potilashuoneiden ovia pidetään koko ajan kiinni lämmön karkaamisen estämiseksi. Pulloruokinnan kieltämisen taustalla on kotien alhainen hygieniataso. Terveysministeriö onkin linjannut, että pulloruokintaa ei suositella, mutta jos joku äiti haluaa pullolla ruokkia, siihen kyllä ohjataan painottaen hyvää hygieniaa. Osastolla äitejä opetetaan ruokkimaan vauvojaan antamalla maitoa muovikupeista. Tätä heidän kehotetaan jatkamaan kotona pääsääntöisesti siihen saakka, että vauvan paino on yli 2,3kg. Tähän on lääkärin mukaan syynä se, että keskosella maidon imemiseen tarvittavat lihakset eivät ole vielä tarpeeksi kehittyneet, jotta vauva saisi tarpeeksi maitoa. Kuppiruokinnassa maidon määrää on helpompi seurata, ja sille voi asettaa tavoitemäärät. Muissa tapauksissa imetykseen kannustetaan ja opetetaan osastolla. Myös hiv-positiivisia äitejä kannustetaan imetykseen.

Kyltti vastasyntyneiden teholta, jossa kannustetaan kuppiruokintaan

Vastasyntyneiden teholla on viisi eri potilashuonetta. Kaikki sairaalan sisältä tulevat potilaat menevät aluksi ”sairas vauva” -huoneeseen, josta heidät myöhemmin tarvittaessa siirretään muihin huoneisiin. Kotoa osastolle tulevat vauvat pidetään erillisessä huoneessa eristyksen takia. ”Sairas vauva” -huoneessa vastasyntyneelle yleensä laitaan kanyyli ja sen kautta 5%-sokeriliuos tippumaan sekä tarvittaessa annetaan lisähappea happiviiksillä. Lääkäri kierrollaan päättää vauvan hoidosta, lääkityksestä ja mahdollisesta kotiuttamisesta tai siirrosta toiseen huoneeseen osastolla. Täällä vastasyntyneen vauvan kanylointi kuuluu hoitajan tehtäviin. Suomesta poiketen kanyyli laitetaan täällä samaan paikkaan kuin aikuisillekin eli kämmenselkään, käsivarteen tai jalkaan. Voitte vain kuvitella miltä näyttää kanyyli 850 grammaisen keskosen kämmenselässä.

Yksi potilashuoneista on tarkoitettu ennenaikaisesti syntyneille vauvoille, joilta pääsääntöisesti seurataan vain painon kehittymistä ja syömisen sujumista. Ennenaikaisesti syntyneet ovat osastolla vähintään siihen saakka, kunnes paino ylittää 1,6kg ja syöminen sujuu. Tämän jälkeen he käyvät viikoittain osastolla punnituksessa siihen asti, kunnes vauvan paino ylittää 2,5kg. Potilashuoneista pienin on valohoitohuone, jossa hoidetaan keltaisuudesta kärsiviä vauvoja. Neljäs potilashuone on tarkoitettu lähinnä kotiutumista odottaville stabiileille potilaille, jotka vielä saavat esimerkiksi suonensisäistä antibioottilääkitystä. Potilashuoneissa äideillä, henkilökunnalla ja vierailijoille on kasvoillaan suunenäsuojus vauvojen suojaamiseksi. Vastasyntyneiden teho on tavallaan huono käännös osaston kuvaamiseen, koska itse ainakin yhdistän teho-osastoon potilaan jatkuvan monitoroinnin. Tällä osastolla ei kuitenkaan ole monitoreja, vaan vauvoja seurataan silmämääräisesti arvioiden sekä mittaamalla lämpöä ja verensokeria. Äidit ovat osastolla lähes koko ajan, vaikka heillä ei ole muuta kuin kova tuoli vauvan sängyn vieressä. He huolehtivat vauvan perushoidosta sekä esimerkiksi suun kautta annettavasta lääkityksestä.

Vastasyntyneiden teho

Kolmannella harjoitteluviikolla olimme synnytysosastolla, lapsivuodeosastolla ja leikkaussalissa. Maanantaina synnytysosastolle mennessämme eräs nainen makasi potilassängyllä, joka siis käytännössä oli suunnilleen vyötärön korkeudella oleva laidaton sänky. Potilaalla ei ollut tyynyä vaan ainoastaan lakana peittonaan. Nainen oli yksin synnytystuskissaan ilman minkäänlaista kivunlievitystä. Vasta tunnin päästä siitä, kun olimme tulleet osastolle, nainen huomioitiin, kun kätilö meni naisen luokse ja alkoi avustaa synnytyksessä. Lapsi syntyi hieman sinertävänä, mutta muuten hyvinvoivana. Jotenkin ison näköinen vauva oli, vaikka siis kyseessä ihan normaalipainoinen vauva, kun koko viime viikon oli katsellut niitä pieniä keskosvauvoja. Synnytystilanne oli tosi hurja, välillä teki pahaa katsoa, kun naisen kivut olivat niin suuret, eikä niihin reagoitu oikein mitenkään. Jotenkin karua kuinka vähän tukea täällä tuleva äiti saa. Synnytyksen jälkeen kesti yli tunnin ennen kuin lapsi tuotiin takaisin äidille.  Näimme myös kaksi muuta synnytystä päivän aikana. Kokemuksena synnytysten näkeminen oli tosi hyvä juttu, koska ihan eri tavalla teoria konkretisoituu, kun pääsee oikeasti näkemään.

Olimme synnytysosastolla vain yhden päivän, koska meitä ei huomioitu osastolla mitenkään. Yksi kätilöistä sanoi aamulla, että kymmeneltä tulee joku perehdyttämään meidät osastoon, mutta tämä henkilö ei koskaan saapunut paikalle. Meitä ei myöskään pyydetty mihinkään mukaan, eikä kukaan selittänyt meille mitään synnytysten ja muiden tilanteiden aikana tai jälkeen. Seurasimme mitä osastolla tapahtui, ja menimme omatoimisesti seuraamaan synnytyksiä ja muita toimenpiteitä. Muilla osastoilla vastaanotto on ollut parempi. Tiistaina menimme sitten lapsivuodeosastolle. Normaalin alatiesynnytyksen jälkeen äidit ovat osastolla yhden yön ennen kotiutumista, jos kaikki on kunnossa. Sektiopotilaat ja muut erityistapaukset ovat osastolla pidempään. Osastolla äidit hoitavat lapsiaan täysin itsenäisesti, heitä korkeintaan ohjataan esimerkiksi imetyksessä. Alateitse synnyttäneille annetaan po-lääkkeinä kipulääkettä sekä vitamiineja, rautaa ja foolihappoa. Muilla on yleensä käytössä iv-lääkitys. Pääsimme myös seuraamaan, kun vastasyntyneiltä hiv-positiivisten äitien lapsilta otettiin verinäytteet hiv-testausta varten ja estolääkityksen käyttö ohjattiin äidille. Lääkkeenjaon ja vitaalien mittaamisen lisäksi osastolla ei ollut oikeastaan muuten tekemistä, joten emme tälläkään osastolla olleet kuin yhden päivän.

Keskiviikkona menimme leikkaussaliin, jonne mennessä puimme leikkaussalivaatteet päälle. Kaikilla muilla osastoilla käytämme omia työvaatteita. Työasuun leikkaussalissa kuuluivat myös kengänsuojukset, hiussuojus ja aina saliin mentäessä suunenäsuojus. Tiistaisin ja torstaisin osastolla hoidetaan elektiiviset eli suunnitellut leikkaukset ja toki tarvittaessa päivystyksellisetkin. Muina päivinä hoidetaan vain päivystyksellisiä leikkauksia eli aamulla ei tiedetä montako potilasta päivän aikana tulee. Osastolla on neljä leikkaussalissa, joissa hoidetaan potilaita puhtausluokan mukaan. Puhtaimmassa eli ensimmäisessä hoidetaan esimerkiksi ortopedisiä leikkauksia, kun taas  kolmannessa salissa hoidetaan esimerkiksi sektiot. Keskiviikkona seurasimme kahta umpisuolen poistoa, jotka tapahtuivat spinaalipuudutuksessa avoleikkauksena sekä kahta käsikirurgista leikkausta. Torstaina seurasimme kohdunpoistoleikkausta, kahta sektiota, lapsen jalan kipsausta sekä käsikirurgista leikkausta. Sektio ei  tuntunut samalla tavalla pahalta kuin alatiesynnytyksen katseleminen, koska toimenpide ei tehnyt kipeää potilaalle. Potilas oli spinaalipuudutuksessa toimenpiteen ajan.

Muihin osastoihin verrattuna toiminta leikkaussalissa on yllättävän steriiliä, vaikka eroavaisuuksia Suomeen on. Täällä ei ole kirurgista käsidesinfektiota vaan kirurginen käsienpesu ennen toimenpiteitä. Kaikki steriileiksi pukeutuvat pukevat kahdet steriilit hanskat päällekkäin. Hauskan näköistä on se, että kirurgilla ja instrumentoivalla hoitajalla on pitkävartiset kumisaappaat jalassa. Leikkausten aikana salissa on mielestäni  liikaa liikennettä ja muutenkin salissa voi olla tosi paljonkin porukkaa. Torstaina seurasimme käsikirurgista leikkausta, jossa kyynärtaipeen sisäistä verenvuotoa yritettiin leikkaamalla sulkea. Tapaus ei ollut helppo, kirurgiakin vaihdettiin kesken leikkauksen. Parhaimmillaan salissa oli samaan aikaan meidän kahden opiskelijan lisäksi yhteensä 14 muuta seuraamassa tai toteuttamassa leikkausta. Suomessa tuskin tulisi tällaista tilannetta, kun opiskelijoitakaan ei yleensä päästetä seuraamaan leikkausta kuin korkeintaan kaksi kerrallaan.

Kyltti leikkaussalista

Suurin terveysongelma Swazimaassa on hiv. Swazimaassa on väestöön suhteutettuna eniten hiv-positiivisia maailmassa. Tämän muuttamiseksi tehdään täällä paljon töitä. Haasteita tässä urakassa riittää, sillä hiviin liittyy paljon erilaisia pinttyneitä käsityksiä sekä häpeää. Tartuntatavat sen sijaan ovat yleisesti tiedossa, eikä niihin yleisesti ottaen enää liity vääriä uskomuksia, että hiv tarttuisi esimerkiksi kätellessä tai halatessa. Hiv-lääkitys on maassa ilmaista, mutta siltikään sitä kaikki eivät ota vastaan. Haasteena on myös se, että jotkut eivät ymmärrä sairauden vakavuutta sen yleisyyden vuoksi, vaan rinnastavat sen esimerkiksi flunssan tyyppiseen ei-niin-vaaralliseen tautiin, koska ”kaikillahan se on”. Kondomi on oikeastaan ainoa ehkäisyväline Swazimaassa, mutta niitä onkin hyvin saatavilla esimerkiksi lähes jokaisessa yleisessä vessassa. Raskaana olevilta äideiltä hiv testataan kolme kertaa raskauden aikana. Tähän on syynä lähinnä se, että jotkut jättävät kondomin pois käytöstä, koska ”raskauden ehkäisyä ei tällöin tarvita”. Kaikkien hiv-positiivisten äitien vauvoille aloitetaan estolääkitys suun kautta, joka pienentää hivin saamisen mahdollisuuden lähes olemattomaksi. Estolääkitystä jatketaan kunnes selviää, onko lapsi saanut tartunnan. Lisää tietoa Swazimaan hiv-tilanteesta löytyy esimerkiksi tämän linkin takaa: https://www.avert.org/professionals/hiv-around-world/sub-saharan-africa/swaziland

Näiden kolmen viikon aikana, mitä sairaalassa ollaan oltu, on ehtinyt jo moneen asiaan tottua ja sopeutua. Puutokset hygieniassa edelleen karmaisevat, niihin en kyllä haluakaan tottua tai sopeutua! Muuten täällä menee ihan mukavasti, kevät etenee hyvää vauhtia. Tässä linkki vielä uusimpaan videoon meidän kuulumisista viime viikolta: https://m.youtube.com/watch?feature=youtu.be&v=8v-HTESuGrs

Valoa ja lämpöä sinne Suomen pimeneviin ja kylmeneviin päiviin!

-Marianne

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *