Vaihtoon hakiessani itselläni ei ollut mitään hajua, mitä sellainen tulisi mahdollisesti maksamaan. Olisin itsekin halunnut tietää etukäteen mitä vaihto tulisi maksamaan, mutta ei kukaan voi sellaisia sanoa. Kaikki riippuvat omista valinnoista ja kuinka hyvin on jaksanut vertailla hintoja.  Vaihdon aikana olen joutunut sumplimaan neljän eri valuutan kanssa, mutta lukijoita helpottaakseni muutan summat euroiksi. Hinnat eivät ole tarkkoja, vaan suuntaa antavia juuri näiden valuuttamuunnoksien takia. Nepalissa valuutta on Nepalin rupia ja yksi euro on noin 110 Nepalin rupiaa, kurssista riippuen.

Rokotuksiin kului yllättävän paljon rahaa, mutta ensimmäistä Aasian reissua varten halusin pelata varman päälle ja ottaa ne mitä tarjottiin. Rokotushoitajan kanssa tapasin kolme kertaa. Ensimmäisellä kerralla keskusteltiin tulevasta matkasta ja miltä olisi hyvä suojautua rokotuksin. Seuraavilla kahdella kerralla sain rokotuksia. Entuudestaan minulla oli rokotusohjelman mukaiset rokotukset, sekä lisäksi hepatiitit A ja B. Matkaa varten lisäksi sain koleran, lavantaudin, keltakuumeen sekä japaninaivokuume -rokotukset. Rokotuksiin kului noin 400 euroa ja koululta sai tukea rokotuksia varten 150 euroa.

Lentoliput olivat reissumme suurin kuluerä, nekin olisi ollut hankittavissa paljon edullisemmin. Ostimme aluksi vain lipun Suomesta Nepaliin, sillä emme olleet varmoja, milloin tulisimme takaisin ja haluaisimmeko matkustella vielä jossain. Suomesta lensimme Norwegianilla Dubaihin, jossa vaihdoimme lentokenttää ja jatkoimme sieltä Fly Dubailla Nepaliin. Matkustusaika oli muutaman tunnin vajaa vuorokausi. Takaisin lennämme Jet Airwaysilla Intian kautta Lontooseen, siellä vietämme yhden yön ja jatkamme toiselta lentokentältä kohti Helsinkiä seuraavana iltana. Lennot olisivat tulleet kannaltamme paljon halvemmiksi, jos olisimme ottaneet meno-paluu lipun yhdensuuntaisten matkojen sijaan. Lentolippuja kannattaa selailla monena päivänä ja eri sivujen kautta, hinnat vaihtelevat päivittäin. Molempiin suuntiin ostimme liput noin kuukautta ennen lentopäivää.

Viisumin hankkiminen oli todella helppoa, kun oli varannut dollareita mukaan. Maahan tullessa lentokentällä piti täyttää automaatilla viisumihakemus ja samalla kone otti myös valokuvan. Tietojen täyttämisen jälkeen mentiin viisumi maksamaan kassalla. Otimme 90 päivän viisumin Nepaliin ja se maksoi 100 Amerikan dollaria. Sen jälkeen mentiin vielä kolmannelle tiskille maksukuitin kanssa, jossa meille täytettiin viisumin passin väliin. Tämän jälkeen olimme valmiit menemään maihin.

Ensimmäiset yöt Nepalissa vietimme hyvässä hotellissa, pääkaupungin turistialueella Thamelissa. Suomesta käsin varatessamme, ajattelimme hinnan olevan todella edullinen. Matkan lopussa emme kuitenkaan raaskineet enää samaa hintaa maksaa kyseisestä hotellista, vaan valitsimme edullisemman. Hotellihuoneita saa muutamalla eurolla ja jos on valmis tinkimään laadusta niin vieläkin edullisemmin. Hyvän huoneen aamupaloineen saa vajaalla 10 eurolla, kun taas vaatimattomampi irtoaa jopa alle 5 eurolla ilman aamiaista. Aamiaisen takia ei välttämättä kannata huonetta valita, sillä ne vaihtelevat laadultaan ja määrältään kovasti. Kaduilta löytyy joka nurkalta paikkoja, joissa syödä ja jos menee paikalliseen ravintolaan saa eurolla jo kattavan aamiaisen.

Ruoan hinnat tuntuivat alkuun halvoilta. Turisteille tarkoitetuista ravintoloista ruokaa saa kolmesta eurosta ylöspäin, kuitenkin on huomioitava loppusummaan lisättävät verot/lisät; 10% tarjoilusta ja siihen lisäksi 13% paikka? veroa. Paikallisissa ravintoloissa on moninkertaisesti halvempaa ja niistä saa aitoa paikallista ruokaa. Esimerkiksi fried noodles maksoi Dhulikhelissa suosimassamme ravintolassa alle 50 senttiä, kun se turistipaikoissa maksaa jopa kolme euroa. Paikallisissa ravintoloissa ei tule mitään lisiä hintojen päälle. Veden olen aina ostanut pullotettuna ja sen hinta vaihtelee 15–25 senttiä litralta. Nepalissa pystyy elämään todella edullisesti tai jos haluaa luksusta, sekin onnistuu.

Ostosten suhteen nepalissa on tinkauskulttuuri. Mikäli hinta on näkyvissä, silloin ei siitä yleensä pysty enää tinkaamaan. Ostoksia tehdessä helposti maksaa ylihintaa, mutta Suomen mittapuulla ei siltikään hinnat tunnu pahoilta. Myyjien sanomat lähtöhinnat ovat yleensä pilvissä ja helposti saa hinnan pudotettua ainakin puoleen. Kannattaa myös miettiä mitä kyseisestä tuotteesta olisi valmis maksamaan, mutta älä sano tätä ensimmäisenä ääneen. Myyjän asettamalle hinnalle tehdään vastatarjous, jonka myös kannattaa olla alempi kuin mitä olet valmis maksamaan. Huutokauppakeisarin tavoin hinnasta keskustellaan ja yritetään päästä yhteisymmärrykseen. Mikäli tuntuu, että hinta on melkein se mitä olisit valmis maksamaan, mutta liikaa kannattaa esittää lähtevänsä pois. Tämä toimii toisinaan ja myyjä huutaa perään, että saat tuotteen hinnallasi. Ei kannata mennä ”aamuhinnan” tai ”vain sinulle ystäväiseni” lausahduksien halpaan, niitä nimittäin kuulee tuon tuosta.

MAKSUT:

Rokotukset  – 400 €

Lennot Nepaliin – 350 €

90 päivän viisumi – USD 100 (noin 92 €)

Lennot Suomeen – 415 €

Harjoittelumaksu – 200 €

Asuminen vierastalossa (sisältää aamupalan ja illallisen) – 5,5 € / vrk

Ruoat (lounas, vesi ja välipalat) – 1 – 4 € / vrk

Kuluja syntyi myös Suomen päässä: kännykkäliittymä, puolet vuokra-asunnosta, vakuutusmaksut ja muut juoksevat kulut…

TUET:

HAMKin rokotustuki – 150 €

HAMKin tuki vaihtoon Euroopan ulkopuolelle – 200 € / kuukausi = 600€

Harjoittelumaksun korvaus – 200 €

KELAn opintotuki ja asumislisä – 460 € / kuukausi

 

Viimeisellä viikolla täällä ollessamme pääsimme osallistumaan nepalilaisiin häihin. Häitä juhlitaan täällä monta päivää ennen itse seremoniaa. Olimme itse mukana kolmena iltana. Ensimmäisenä iltana syötiin ja juotiin läheiselle aukiolle rakennetussa teltassa, jonne oli kutsuttu sukulaisia ja lähimpiä ystäviä. Seuraavana iltana juhlittiin sulhasen kotikylässä ruoan ja juoman merkeissä. Viimeisenä päivänä aamusta lähdimme bussilla morsiamen kotikylään, jonne jouduimme kävelemään viimeiset pari kilometriä, sillä kylä sijaitsi vuoristossa. Sieltä sulhasen oli tarkoitus hakea morsian, viedä seremoniaan ja lopulta kotiinsa. Kylässä ollessamme söimme kahteen kertaan ennen kuin lähdimme takaisin bussien luokse. Busseilla matkustimme vajaan pari tuntia kohti seremoniapaikkaa. Pääsimme hotellihuoneeseen siistiytymään, sillä päivä oli kuuma ja me aivan hiestä märkiä. Vaihdoimme myös yllemme paikallisen nuoren naisen avustuksella sarit, nepalilaiset perinteiset naisten juhlapuvut.

Morsiusparilla oli omat seremoniallisensa menonsa, joita se tekivät illan mittaan. Sulhasen piti esimerkiksi syöttää morsiamelleen kaikkea yhtä paljon kuin mitä hän itse söi. Lisäksi heidän päitään kopauteltiin yhteen. He heittivät ruokaa tuleen, uhratakseen jumalilleen. Lahjan antamisille oli myös ovat rituaalinsa. Juhlat olivat suuret, sinne oli kutsuttu 500 henkeä ja uskon myös kuokkavieraita olleen jonkin verran. Juhlista löytyi monta eri buffettia, tarjolla oli illallista, naposteltavaa, jälkiruokaa ja juotavaa. Lisäksi löytyi myös vieraille tarkoitettu disko, paikalliset rakastavat tanssimista. Morsiuspari oli onnensa kukkuloilla ja kaikilla tuntui olevan hauskaa.

Viimeiset päivät Nepalissa kuluvat ja mieli on haikea. Kotiin on mukava mennä, mutta mitä kaikkea tämä vaihto on minulle antanutkaan. Uskon kasvaneeni ihmisenä ainakin metrin, en sano, että olisin parempi ihminen. Silmäni ovat auenneet tähän maailmaan ja haluan nähdä enemmän. Kaikki asiat eivät ole kaikkialla niin hyvin kuin suomessa, mutta silti ihmiset voivat elää paljon onnellisempaa elämää. Ihmiset elävät täällä hetkessä, eivätkä pelkää huomista. Pitäisikö meidänkin oppia elämään hetkessä, eikä vain pelätä tulevaa?

Terveisin Reetta

Euron parturikäynti. Seuraavalla kerralla etsin kampaajan

Morsian, ystävä, sulhanen, minä ja matkakumppanini

Näkemiin Nepal

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *